Yks ministeri täytti täs taannoon 50-vuatta. Kyseli multa jo talavella ohojelmaa. Päivällä oli viralliset vastaanoto puheineen päivineen, elikkäs pönötysjuhula ja ehtoolla koko kansan pileet. Mä sanoon heti, jotta mihinkään pönötysjuhulihin en tuu. Kaivan kumminki nenääki just vääräs kohoras. No siinä ku hetki kaharen tuumattihin, niin päätimmä, jotta "Kyllikit" hoitaa ohojelman. Ja nimen omaan siälä koko kansan juhulas.

No me "Kyllikit"  sitte tuumasimma ja saimmaki ohojelman kokohon. Ku väkiä rupes valumahan sinne paviljonkihin, niin mä istuun "mättähällä" (kaiutinkaappi) ja soittelin nokkahuilulla kaikki kansanlaulut, mitä ikänä osasin ja muutaman sellaasenki, jota en osannu. Sitte me Kyllikit esitimmä kantelettaren runoja ja sen päälle mun sanoottamani laulun vanhahan karjalaasehen leikkilauluhun. Sitte Helka-nuoret esitti mm. vauvaräpin. Miäskvartetti lauloo tangoja ja lopuuksi viälä murreankkuri Aino kehuu päivänsankarin oikeen hyväksi.

Kaikkehen sitä minäki itteni aina järjestän. Jos joku olis kuukausi sitte sanonu mulle, jotta mä neljälle ministerille ja muutamalle kansanerustajalle sekä muulle "paremmalleväelle" pirän konserttia nokkahuilulla, niin kakkaasta naurua olisin nauranu.