Mullon sellaanen tyäkaveri, jokei saata juara kaffea, jonsei silloo mitää kastamista. Tämän tuasta se tuloo kyselemähän, jotta eikö sulla mitää olisi. Moon ny jo syättny sille kaikki vanahat keksini ja uurekki.

Mä sain mun ompelijalta oikeen hyvän piimäkaakun resetin. Tuumasin, jotta tuallahan mä ny sitte tyäkaverini ilahrutan. Viime pyhäehtoolla sitte päätin ryhtyä rupiamahan. Vaikka mä periaatteesta vastustan sunnuntaina kauppahan menua, niin jouruun hairaasta osuuskaupasta piimäpurkin. Ostin oikeen Ilimajoen talouspiimää, kun se mun ompelija sanoo, jotta siitä tuloo maailman paras piimäkaakku.

No niin värkit oli otettuna esille. Kakkuvuakat voireltuna ja jauhotettuna. Kun mä jotaki rupian tekemähän, mä en yllensä tyyry yhtehen. Nykki tein sitte kaks annosta. Resetti oli vanahanaikaanen. Siinä luki, jotta 5 kaffikuppia jauhoja ja 3 kaffikuppia sokeria. Mulla tais olla vähä suuret kaffekuppi, ku se mun taikinakipponi oli jo täynnä niistä kymmenestä kupista jauhoja ja kuuresta kupista sokuria ynnä kaharesta teelusikallisesta suutaa, kaneelia ja neilikkaa. Mun oli pakko kattella toinenki kippo ja jakaa se jauhoseos kahtia, jotta sekahan mahtuu viälä 3 kaffekupillista piimää ja 150 krammaa voisulaa. Panin sitte voinpalan sellaasehen kovamuavisehen mittakuppihin ja mikrohon sulamahan. En tiärä, oliko siälä mikronpohojalla joku lämmönlähäret vai oliko siinä kipos vikaa, mutta voin sulaes oli sinne kipon pohojalle tullu reikä. Siälä leves sitte mikron pohojalle ja siitä ovestä pihalle 300 krammaa voisulaa. Mä en tiänny olisinko itkeny vai nauranu. Estin sen sulan valumisen tason ja hellan välihin ja tungin rullallisen talouspaperia sinne mikron sisälle imemähän sitä sulaa. Verin syvähän henkiä ja laitoon uuren voisatsin KATTILAHAN hellalle sulamahan. Piimät ja voisulat sain lopuuksi onnellisesti jauhojen sekahan, taikinat vuakihin ja vuakat uunihin.

Orotellesnani kakkuja paistuvaksi koitin siivota sitä mikroa. Melekeen jo taas menetin taivasosuuteni. Mikä siinäki piti sillä lailla  mennä vikahan. Meillon kyllä useen leipoja lomalla, ja tämän jäläkihin lomat taitaa vain lisääntyä. Harkittin jo sitäki, jotta lähetän kaatopaikalle koko vehkehen ja haen kaupasta uuren, vähemällä taitaasin päästä.

Lopulta nostin uunista komiannäkööset ja kypsät kaakut. Ihana haisu leijjaali huanehis. Maanantaina toin sitte toisen kaakun töihin ja sanoon sille tyäkaverille, jotta he, siinon ny sulle koko viikoksi kastamista. Kyllä siton ny syäty ja voi totta soikohon kuinka se osaa olla hyvää! Se aiva niinku paranoo vain vanhetesnansa.

Sitte ku se leipoja lakkaa lomaalemasta, niin se teköö taas piimäkakkuja. Sitävarte jouruun ostamahan toisen tyäkaverin likalta muavia hopian hinalla, elikkäs Tupperin 7,5 litran taikina-astian.