Viikollopun aikana oli monenmoista juhulaa. Kummiflikka pääsi ylioppilahaksi. Se oli niin kaunis ja onnellinen, jotta siinä kostuu kummitärinki silimäkuluma.

Mutta aiva multa meinas mennä ohitte sellaanen asia ku Helluntai.

Jos ei heilaa helluntaina, niin ei koko kesänä. Niin sanoo vanha kansa. Mä olin jo puhunu kyllä ittelleni seuralaasen ehtooksi tanssilavalle, ku esiintymäs oli Markku Aro. En viälä siinäkää vaihees tiänny Helluntaista mitää, mutta sivukorvalla kuulin siälä yo-juhlis, jotta sellaasta viätellähän.

 Mulla oliki niin komia ja NUARI heila, jotta kyllä mua karehtien katteltihin. Olli 23 v, tumma ja tulinen. Sen äireeltä on joskus kysytty, jotta mistä maasta tua poika on adoptoitu. Oli se ihiminen vähä nolostunu, ku äiti oli vastannu, jotta kyllä soon aiva omatekoonen. No me Ollin kans tanssahreltihin. Välillä piti vähä kiilata Jopoa ja Liisaa, jokka oli meirän kans tullu.Olli hoki koko aijjan jotta viä sä mua ja opeta mua. No siinä me sitte romanttisesti käveleskeltihin ja mä hoin hiras, hiras nopia, nopia...Oli se henuusta Jalka suussa. Mutta loppu kesä on turvattu (ainaki mä niin hartahasti niin toivon ) heilojen suhteen.
Mun yllätettihinki kaikki tyynni. Markku Aro lauloo jollekki "Paljon onnea vaan."  Jopo tuumas, jotta mitä helevettiä ja Liisalle jotta tuu. Parin tanssikappalehen jäläkihin Markku Aro kuulutti, jotta Vaiskaillakin on tänään syntymäpäivä ja sitte se lauloo mullekki. Mähä aiva punastuun vanaha ihiminen. Sanoon Jopolle, jotta mitä sä ny menit sille sanoahan mitää. Jopo tuumas, jotta ei soo mistää kotoosi, jottei sulle lauleta, jos kerran toisillekki. Ihana Jopo.
No siinä meni samalla rytäkällä yo-juhulat, helluntait ja syntymäpäivät. Vaikka muut ryyppäs, niin mun oli pyhänä pää kipiä.