Olin äitini 84 v. kans sairaalas reumatutkimuksis. Eka oli aika keuhkokuvahan klo 11.15 ja luukuvahan 11.40. Olimma hyvis aijjoos paikalla, joten molemmat kuvat oli otettuna jo siihen mennes, ku se eka aika oli. Reumatologin vastahanottoaika oli klo 13.20. No meilloli kaks tuntia aikaa. Menimmä siihen sairaalan kaffilahan ja joimma oikeen hyvät nisukaffit.

Siinä kaharentoista mais menimä ilimoottautumahan sinne sisätautien polille. Ajattelimma, jotta jos tääläki kävis yhtä hyvä säkä, ja päästääs vähä ennen aikoajansa tohtorinkin puheelle, voitaas mennä sitte vaikka vähä soppaalemahan. Kello tuli sen 13.20, ei tapahtunu mitään. 14.30 tuli hoitaja kuttumahan äitejä johonku haastatteluhun ja pahootteli, kun aijjat on vähä myöhäs, ku se lääkäri on niin perusteellinen.

Äitee palas takaasin ja sanoo, jotta ny vain orotellahan, jotta lääkäri kuttuu. No ei mulla ny sinänsä mitää hätää ollu, ku olin kerta päivän varannu asiaa varte ja sain siinä teheryksi yhyren sukan valamihiksi ja hyvääsesti aloottaa uutta.. Aika kuluu, äitee torkahteli, päivävuorolaaset vaihtuu iltavuorolaasihin. klo 16.30 lääkäri kuttuu äiteen sisälle!!!! Mä menin tiätysti kans. Äiteellä on jo vähä raskas kuulo ja ajattelin, jotta jos ei se saa asioota oikeen haravihinsa, niin mä tiätyllaasena asiantuntijana  osasin kuunnella toisella lailla. Lääkäriltä mentihin viälä sille samalle hoitajalle, joka oli sen haastattelunki teheny. Sitte viälä reumahoitajalle ohojeeta saamahan uusien lääkkeeren käytöstä.

Ku molimma taas kotona oli kello 17.40. Aamulla oltihin lähäretty liikkeelle 10.00. Seittemän tuntia ja nelijäkymmentä minuuttia on mun miälestä pikkuusen pitkä lääkärireissuksi.Soppaalut jäi toisehen kertahan...