Oli asioota synnyynseuruulle ja "käylährin" samalla Vilukissin tyänä.

Niin tai meinasin vain käylähtää, palauttaa vain sille kuuluvat tavarat ja antaa myähästyny ja ennakoova syntymäpäivälahaja sekä yhyristetty ystävänpäivä-. nimipäivä- ja kaikkien muirenkin muistettavien päivien lahaja.  No kaffeet keitettihin ja juatihin. Tikkuneuleet otettihin esille ja ruvettihin toimittelemahan. Joka meitä yhtäänkää tuntoo, arvaa jotta siinä kiälenkannat kilivan lauloo.

Kymmenen mais kattoon kellohon ja sanoon, jotta kyllä mun ny pitää lähtiä, ku mulla menöö tunti ajaas kotia. Taas tuli miälehen uusi juttu, joka piti toimittaa... Kakskymmentä vaille kakstoista kattoon uuresta kellohon ja aiva järkytyyn. Mihinkä oli kulunu melekeen kaks tuntia. Sanoon Vilukissille, jotta mun piti lähtiä kymmeneltä ja moon viäläki täälä. Tunti siinä sitte viälä viärähti, ennenkö pääsin matkahan. Vaikka mulla oli käret täynnä tavaraa tullesnani, niin tyhyjin käsin ei tarvinnu silti kotiakkaa lähtiä. Kaks ripakopallista pakattihin Helmutin perälle tavaraa. Pysähryyn Seinäjoella tankkaamahan ja Vilukissi viästittää, jotaki viälä jäi. Mä kuvittelin tyhyjänneheni koko huushollin ja silti oli viälä jotaki jääny.

Ajelin siinä ihanas kuutamos kotioppäin ja laulelin vanhaa koulus opittua laulua: "Sinä kuu, kun saat niin hiljaa mennä pilveen piilohon." Tuumasin siinä ajellesnani, jotta hullulla on halavat huvit. Kymmentävaille kaks viästitin Vilukissille, jotta perillä ollahan. Ja ei ku maata.