Järiestelen täälä muatokuvan paljastustilaasuuta. Kävin hakemas laihnaksi yläasteelta sellaasen taiteilijan maalaustelineen, johonka saa sen taulun asettaa juhulan aijjaksi.

Kun olin lähärös siältä koulun pihasta, havaattin jotta auton sivuklasis on kärpäänen. Rupesin sitä siitä huitomahan pois, mutta soliki pihan pualella, eikä piitannu mun huitomisistani mitää. Olokohon siälä, ajattelin ja starttasin matkahan takaasi kunnantaloolle. Palammatkaa ajettuani vilikaasin siitä sivuklasista ja totesin, jotta se kärpäänen oli erelleen siinä. Ku olin himmannu vauhtia kääntyäkseni Kirkkotiälle, jouruun pysähtymähän, kun mun erestäni kääntyy matkaaluauto atteekkihin, se kärpäänen otti siivet allensa ja lähti.

En kuullu, jotta kiittikö se kyytistä. Olis ainaki ollu suatavaa. En tierä oliko se tiatoonen, mihinkä se mun kyytis pääsöö, vai oliko se lomalaanen, joka oli valinnu jokerimatkan. Ihimettelin vain, jotta minkämoiset imukupit sen jaloos mahtoo olla, jotta se pysyy joukos. Ajelin mä ny kmminkin kuuttakymppiä. Ja matkaaki toista kilometriä.