Olipa kerran tyttö, joka haaveili isona olemisesta. Hän suunnitteli mielessään unelmiensa kodin, sinne miehen ja vähintään neljä, mieluummin vaikka kuusi lasta. Itsensä hän kuvitteli käteväksi, ahkeraksi ja aikaansaavaksi, pullantuoksuiseksi äidiksi.

Ikää karttui, mutta haaveet pysyivät edelleen samoina. Pystyäkseen toteuttamaan haaveensa, tyttö opetteli asioita, joista olisi hyötyä sitten, kun on se suurperhe. Mumma opetti tyttöä virkkaamaan, äiti opetti tekemään ruskiaa soosia. Koulussa tyttö oppi tikkuamaan rasoja ja sukkia. Myöhemmin tyttö kävi vielä talouskoulun, missä oppi paljon kodinhoitoon ja perheen hyvinvoinnin ylläpitoon tarvittavia taitoja.

Aika on mennyt aatellessa, päivät päätä käännellessä. Tyttöä ei enää ole. On vain tautinen ja kiukkuunen vanhapiika, joka keittää mansikkahilloa ja teköö kaverille gluteenittomia lusikkaleipiä. Hyvä niin, muutenhan se talouskoulu olis menny aivan hukkahan!