Viimme viikolloppuna sain olla mukana "retkikunnas", joka teki opintomatkan Viroon. Tutustuumma Tarttoon, Vöruun, Setumaahan ja Viljandiin. Reisu oli kaikin pualin aiva loistava! Säiren haltijaki oli meille suasiollinen.

Kaikis kohtehis olit omat erikoosuutensa ja miälenkiintoosuutensa, mutta kaikista miälihinpainuvina ja jollakilailla koskettavakin paikka oli Setumaa. Setumaa on Viron kaakkoosimmas kulumas ja siitä on kaks kolomasosaa Venänäjän pualella. Siälä asuu setukaisia.

Wikipedia kertoo niistä seuraavaa: Setukaiset ovat uskonnoltaan ortodoksisia kristittyjä, ja heidän kulttuurissaan on venäläisten vaikutteiden ohella runsaasti omintakeisia ja muusta Virosta poikkeavia piirteitä. Setukaiset tunnetaan etenkin hyvin säilyneestä runonlauluperinteestä.

Siitä runonlauluperinteestä mekin saimma nauttia. Meirän kymmenen hengen retkikunnalle oli järjestetty konsertti! Seittemän setu-mummoa ja yhyren mumman lapsenlapsi  lauloo ja tanssii meille hianoos kansallispuvuus.  Noon kans kovettuja kärentaitajia. Sellaaset akat meirän porukasta, joilla ei pysy sukkapuikot käsis, osti toinen toistansa komeempia kirjoneulesukkia ja rasoja. Mäkin ostin yhret oikeen komiat villasormikkahat ja yhyret rasakki. Ostin mä sitte kolme pikkuusta vyyhtiä setu-mummojen keheräämää ja värjäämää lankaa. Saa ny sitte nähärä, mitä niistä syntyy.

Setu-museohon tutustumisen, ostosten ja konsertin jäläkihin meirät viätihin syämähä setulaasten perinneruakaa. Puurua ja suulimaa. Nimen kuultuamma ajattelimma, jotta kuinkahan tästä luaviis oikeen pahoon ketään loukkaamatta. Pöyrät oli oli valamihiksi katettu, pääruaat vaan puuttuu. Sitte tuatihin isoot saviastiat pöytihin. Puuro oli perunasta ja ohorankryyniistä tehty sakia, ruskia mössö. Suulima oli pikkurillin kynnen kokoosiksi paloottuja kasviksia,  jokka mojuu smetanasta ja vedestä teherys liämes. Este otin piänen nokon kohteliaasuuresta. Mutta uskokaa tai äläkää, soli hyvää! Motin lisääki.

Ihanat muistot jäi setukaisten ystävällisyyrestä ja viarahanvaraasuuresta. Taas vaan jäi päällimmääsenä miälehen, kuinka vaatimattomis olooski voi elää rikasta elämää. Ja kuinka vähästä me valitamma.