Eppu Normaali lauloo tuallalailla aikoonansa. Ja mulle se passaa tällä hetkellä varsin mainiosti. Oon nimittäin nelijän päivän aikana käyny kattomas kaks (2) pesäpallo-otelua. Pyhänä oli naisten  ja keskiviikkona D-poikaan matsi. Äläkää kysykö mihinä sarjas ne pelas, mitä sillon väliä, kunhan pelasivat. Ja tunnelmaa oli ku suures urheelujuhulas. Mä menin rohkiasti paikalliselle pesäpallokentälle kerijäämähän verta nenästäni. Huurin lujaa ja kannustin vastapualen joukkuetta. No pakkohan mun oli, ku pyhänä pelas mun siskoon flikka ja keskiviikkona mun veljen poika. Yhtään ei kyllä veri lentäny.

Täs on yhyres paikallisleheres keskusteltu murteiren katuamisesta. Molin vahavasti sitä miälipirettä vastahan. Pelis tuli taas toristettua tämän pohojammaan murteen monipualisuus ja vivahteikkuus. Keskiviikon pelis vierailevan  joukkuueen poika huuti rehevakkahasti jotta VAPISOO ! Mun viäres istuva paikallinen miäs kysyy multa, jotta huutiko se vapisoo? Eikö olsi pitäny huutaa, jotta VAPAJAA? Mä sanoon sille, jotta mikä teillä vapajaa se meillä vapisoo.