Päivi aloitti ensimmaisessä työpaikassaan. Heti ekana päivänä hänelle esiteltiin Kari, jonka kanssa hän joutuisi työskentelemään siloin tällöin yhdessä. Päivi katseli lumoutuneena miestä, jolla oli kulahtaneet farkut ja punainen collegepaita, jossa oli Mikki Hiiren kuva. Heidän kätellessään Päivin läpi kulki sähköisku siitä kädestä, joka oli Karin kädessä kiertäen pään kautta koko ruumiin läpi varpaisiin.

Siinä se nyt on, elämäni mies, Päivi ajatteli. Täytyypä ottaa selvää, mikä hän on miehiään. No asia selvisi Päiville saman tien, sillä nurkan takaa juoksi paikalle pieni poika, joka esiteltiin Antiksi. Kari sanoi, että kotona on vielä kaksi samanlaista, Olli ja Jussi. Niin ja vaimo, Heli.  Se siitä sitten, Päivi ajatteli. Varattu, mikä varattu, siihen ei pidä sekaantua.

Päivi nautti työstään. Koska hän oli itselleen vieraalla paikkakunnalla, mielenkiinto pysyi yllä jo senkin takia, että päivittäin tapasi uusia,ennestään tuntemattomia ihmisiä. Ja Kariakin silloin tällöin. Joskus Päivistä tuntui siltä, että Kari teki tikusta asiaa päästäkseen katsomaan häntä. Jossain vaiheessa   tuntui siltä, että asiaa alkoi olla lähes päivittäin ja joskus jopa usean kerran päivässä. Kuukausien kuluessa Kari alkoi aina ohimennen, kun kukaan ei huomannut, kosketella Päiviä. Kerran hän sanoi, että hän haluaisi siitä ensitapaamisen sähköiskusta uusinnan. Tunne oli siis ollut molemminpuolinen.

Ystäväpiiri, johon Päivi vieraalla paikkakunnalla pääsi sisään, koostui ihmisistä, jotka olivat kaikki tavalla tai toisella tekemisissä Karin kanssa. Jotkut työnsä puolesta, toiset harrastusten kautta. Siispä lähes kaikissa illanistujaisissa ja kapakkakierroksilla, joihin Päivi kutsuttiin,  oli Kari myös mukana. Päivi yritti valita aina paikkansa mahdollisimman kaukaa Karista. Hän pelkäsi, että Kari, alkoholia saatuaan, alkaisi lähennellä häntä kaikkien nähden. Toisaalta Päivi ei luottanut myöskään itseensä. Miehen vetovoima oli niin valtava. Sitäpaitsi vahinko oli jo tapahtunut. Päivi ja Kari olivat kokouksessa naapuripaikkakunnalla ja koska Päivilla ei ollut autoa, sinne mentiin Karin autolla. Ensimmäiset suudelmat vaihdettiin autossa pimeyden turvin kokouspaikan pihassa.  Kotiin tultaessa tunti vierähti Päivin asuintalon parkkipaikalla toisiinsa kietoutuneena ja kiihkeästi suudellen. Tilaisuuksia kahdenkeskisiin hetkiin tuli tasaiseen tahtiin. Päivi alkoi pelätä rysänpäältä kiinni jäämistä Karia se ei tuntunut pelottavan.

Päivin määräaikainen työsuhde oli päättymässä. Hänelle tarjottiin toista, ei koulutustaan vastaavaa, työtä samalta paikkakunnalta. Mahdollisuus jäädä paikkakunnalle oli niin houkutteleva, että se pani Päivin harkitsemaan asiaa vakavasti. Toisessa vaakakupissa painoivat pitempiaikainen, koulutusta vastaava työ toisella paikkakunnalla ja myös vapautuminen salasuhteesta. Päivi vietti unettoman yön miettien asiaa, huulet Karin illalla antamista suudelmista kihelmöiden. Miten ihmeessä olen ajautunut tällaiseen tilanteeseen, Päivi ihmetteli. Minä, joka olen aina ollut niin järkevä! Siveyden sipuli, sanoisi ystävä Tiina. Aviorikkojaksi Päivi ei missään tapauksessa halunnut ruveta. Karin puheista oli saanut sen käsityksen, että Päivin olisi tarvinnut sanoa vain yksi sana, ja Kari olisi jättänyt perheensä. Sitä Päivi ei missään tapauksessa haluaisi. Ja mitä tapahtuisi, kun jostain ilmestyisi uusi Päivi tai Heli Karin elämään? Tulisiko hänkin jätetyksi ?

Aamuyön pimeinä tunteina Päivi teki päätöksensä. Hän jättäisi paikkakunnan, sieltä saadut uudet ystävät ja Karin. Sydän oli kipeä mutta silti päätös tuntui oikealta. Hänellä ei ollut oikeutta viedä Helin miestä ja kolmen pienen pojan isää. Uusi elämä odottaisi häntä siellä uudella paikkakunnalla, uudessa työssä, uutta ystäväpiiriä rakentaen. Niin se olisi parasta kaikkien kannalta. Päivi tiesi vielä kiittävänsä itseään tästä päätöksestä.

Jäähyväiset Karin kanssa olivat suloisen katkerat. Päivi vannotti Karia, että tämä ei ottaisi häneen yhteyttä, eikä tulisi tapaamaan häntä toiselle paikkakunnalle. Kari vaikutti pettyneeltä ja  loukkaantuneelta, mutta lupasi tehdä niin kuin Päivi pyysi. Vielä viimmeinen kiihkeä suudelma ja Päivi nousi junaan. Hän ei katsonut ikkunasta ulos, silti hän näki sivusilmällä Karin seisovan asemalaiturilla ja heiluttavan kättään junnan nytkähtäessä liikkeelle. Kyyneleet sokaisivat Päivin silmät, eikä hän nähnyt enää mitään, vaikka olisi halunnutkin.