Yällä sängys (siälä yleensä muistuu kaikkia, mitä päivällä ei tuu miälehen) muistuu miäleheni siältä meirän reisusta yks miäs. Annoomma sille nimeksi Tulkki. Nimi kertoo enemmän ku tuhat sanaa. Se oli kaikella tapaa erikoonen miäs. ja valitettavasti suurimmalta osin nekatiivises miäles erikoonen. Eniten siitä kärsii tiätysti sen kämppikset, mutta muukki sai kyllä osansa.

Soli sanonu ekakertalaaselle kämppiksellensä, jotta nämä reisut on torella miälenkiintoosia. Hänki pääsöö tutustumahan alimpihin kansankerroksihin. Ku se kämppis sen mulle kertoo, niin mun nousi aiva tukka pystyhy ja veri kiehahti. Mikä juuri se kuvitteli olevansa. No kyllä seki asia mulle valakes.

Poijjat koitti pitää järjestystä kämpässänsä ja vaatiivat Tulkkiaki osallistumahan kotitöihin. Noli määränny silleki tiskivuoron. Toinen kämppis, Simo, tuli makkaristansa keittiöhön ja sitä kohtas siälä varsin erikoonen näky. Tiskialtahas oli likaasten astiootten lisäksi lios Tulkin uimahousut ja shortsit! Simo oli hetken kattellu sitä näkyä silimät pyäriänä, hakenu hilijaa lompsan kämpästänsä ja käyny osamas kaupasta ittellensä kertakäyttöastioota.

Tulkki oli niin pohojalla, ku olla ja voi. Siältä noustaksensa, joutuu pakostaki ensi tutustumahan alimpihin kansankerroksihin. matkalla ylös.Moni on kakku päältä kaunis, mutta silkkoa sisältä. Mikä on jälleen kerran toristettu.