perjantai, 23. joulukuu 2011

joulua ja uutta vuotta

Toivotan itse kullekin säädylle mukavaa joulua ja onnea uudeksi vuodeksi 2012!

maanantai, 31. tammikuu 2011

Persusta kipiänä

Täs on ny muutamana päivänä tullu televisiosta taitoluistelun EM-kisoja. Oon niitä satunnaasesti kattonu, ku oon sattunu lähetysaikahan olemahan tv:n ääres. Kyllä niiren pitää olla taitavia, kun ne pystyy liukumahan, meneähän tehen ja taakse päin kovaa vauhtia ja viälä tekemähän huimia hyppyjä ohkaasen terän päällä ja varas.  Ja kun ne saa sen näyttämähän viälä niin kevyeltä ja helepolta. Ei voi ku ihaalla.

Tuallaaseksi jääprinsessaksi tai -prinssiksi ei tulla viikos, kuukaures eikä eres vuareskaa. Kyllä soon vuosien pitkäjänteestä harioottelua.  Ja kuinka palio kiältääntymisiä se vaatii. Ei siinä syärä pullia ja pitsoja eikä mitää karamälliäkää niinku lystää. Aika kuluu jumppasalilla ja jäähallilla. Ei taira jäärä aikaa ostarilla notkumisehen kaverien kans, kapakkakiarroksista puhumattakaa. Tuallaasten yksilölajien harrastaminen on aika yksinäästä puuhaa. Ja kyllä siihen pitää olla tosi kova hinku ittelläki, jotta motivaatio harjootteluhun säilyy. Varsinki, jos menöö vähä huanommin, niinku jokahittellä aina välillä menöö. Ja ku siihen ykköspallille ei pääse ku yksi kerrallansa. Musta ei ikinä olisi ollu tuahon. Ulukooset ominaasuuret sen jo esti, mutta mulla ei olisi ikänä ollu niin paliua ittekuria ja kunnianhimua. Moon aina ollu joukkuepelaaja. Porukalla kaikki on mukavampaa.

Oli nautinnollista kattella niitä huimavauhtisia esityksiä. Minkähämmoiset vauhrit, km/h, ne mahtaa oikeen ollakkaa?  Mutta sitte, ei aikaakaan, kun voi kauhistus! Aina joku, kovasta vauhrista, yleensä viälä kolomen tai neliän ilimas pyärityn kiarroksen jäläkihin, kaatuu!!! Sitte ne vain nousoo pystyhyn ja jatkaa ohojelman loppuhun, vaikka taatusti ottaan tosi kipiää. Joku saattaa kaatua usiammanki kerran ohojelman aikana. Kuinka ne pystyy jatkamahan. Molsin jääny vattalleni maata jään pinnalle ja siitä mun olis saanu joku hakia pois. Noon niin tiukkalihaasiaki, eikä yhtään ylimääräästä pehemustetta mihinään. Mun on persusta kipiänä pelekästä myätätunnosta.

tiistai, 4. tammikuu 2011

Vaaritahan seliitystä

Hyvää loppuvuatta kaikille. Sen vähän, mitä sitä viälä on jäliellä.

Niinku ootta huamannukki, täälon ollu vähä hiliaaselua. Mullon ny ollu sellaanen syksy, jotta oikeen montaa sellaasta en taira jaksaa perätysten. Töis on ollu monenmoista hässäkkää ja sen lisäksi omat murehet päälle. Kummitärin "Yksinhualtajuus", jne. Ei siinä sitte oo enää plokit ja postaukset tullu miälehen. Ja pääki on ollu niin tyhyjä, jotta ei olsi kyllä mitää sanottavaa löytynykkää.

Mä oon jo jonku aikaa aistinu ittesnäni jonkulaasta motivaation puutetta tai jonkulaasta loppuhun palamista. Välillä on ollu sellaasia päiviä, jotta aivot ei taharo antaa jaloolle käskyä siirtää mua autotallille ja siältä Helemutin kyytillä töihin. Joinakin aamuuna on suarastansa oksettanu kun on koittanu tällätä ittiänsä sen näkööseksi, jotta voi tyäpaikalle lähtiä.

Moon aiva varma, jotta meirän sisälle on rakennettu sellaanen mekanismi, joka rupiaa toimimahan siinä vaihees, kun muutoon on aiva finaalis, eikä oikeen osaa viheltää peliä poikki. Syys-lokakuun vaihtees tuli jalakapöytähän jännetulehrus. Lääkäri määräs lääkkeetä ja lepua. No minähän lepäsin muutaman päivän ja kummasti taas tyä maistuu muutaman päivän. Sitte tuli taas vaihteeski tilanne, johona olis pitäny revetä kolomeksi, joka tiatysti on maharotoonta.

Ittenääsyyspäivän ehtoona rupes oikian jalaan nilikka oirehtimahan ourosti. Yällä se sitte tuli oikeen toresta kipiäksi. Aamulla soitin terkkarihin ja sain pualille päivin lääkäriaijjan. Siinä sitä oliki taas olemista, ku pelekkä sukkaki otti kipiää, saati jotta koitti tällätä sitä jalakaa talavikenkähän. No tohtori meinas, jotta mullon jalaas ruusu ja määräs antipiootit, salavaa ja kutinanestolääkettä. Niin ja viikon sairaslomaa. No minä rupesin ittiäni lääkittemähän. Ja voi herran piaksut, jotta oli kutinanestolääket tymäkkää tavaraa. Siitä meni tavallisen taju! Olihan se kolmiolääke, mutta silti. Mä otin ekan samahan aikahan, ku antipiootinki. Resettis sanottihin, jotta aamuun illoon yks kpl. Mä nukuun käytännöllisesti kattuen tiistaista torstaihin. Olis varmahan jääny antipiootit ottamata, jonsen olsi pannua heräätystä ottoaikoohin. Sitte lakkasi ottamasta sitä lääkkyä aamuusin. Mutta tunnustaa täytyy, jotta se nukkuminen teki tosi hyvää.

Sunnuntaina rupes käsistä lähtemähän nahka. Sitte ku kylymät ja kuivat kelit alakoo, niin sormien taitoskohorat aukes vereslihalle. Kämmenistä ja sormista lähti nahka kolomehen-neliähän kertahan. 14.12. sain sitte kaks viikkua lisää saikkua. Mitään en pystyny tekemähän. Mihinkää ei voinu tarttua. Mitää kierrekorkillisia, esim vissypulloa en saanu auki. Avaamen vääntäminen virtalukos tai tuvan oves aiheutti tuskaasen äännähröksen. Kaikemmoisen jouluhun valamistautumisen sain unohtaa. Mä istuun sitte kaks viikkua valakooset hanskat käres ja leikiin hianua. Kolomen viikon pakkolevon jäläkihin oli aiva mukava taas tulla töihin, mutta jostaki kumman syystä taas rupiaa aharistamahan.

Toivottavasti ei pää kumminkaan tyhyjene niin, jottei asiaa piisaasi tänne plokistaniahan.

torstai, 30. joulukuu 2010

Ku viimmeestä päivää

Vähihin se käyy, ennenkö loppuu. Tämä vuasi. Huamisin sitä sitte eletähän ku viimmeestä päivää. Sellaasta soon joka vuasi.

keskiviikko, 29. syyskuu 2010

Sanoja ja merkityksiä

Tämon metkaa tämä meirän armas äirinkiälemmä. Samalla sanalla voi olla monta ja toisistansa aiva erimoisia merkityksiä, riippuen siitä, mihinä päin sattuu puhumahan. Otetahan ny asimerkiksi vaikka sana huilata. Täälä meirän leveyspiiriis se tarkoottaa lepäämistä, mutta tuala pohojooses pykätähän vauhtia. Tai sitte vaikka sana muikia. Meillä se tarkoottaa hapanta. Maito saattaa olla muikiaa. Mutta tuala johonaki mualla päin se tarkoottaa jonkillaasta miälissään oloa. Esimerkiksi vaikka Kalle oli naama muikeana, tai Liisalla oli suu muikeassa hymyssä. Meilläki päin voi tiätysti olla naama muikiana, mutta silloon kyllä näytetähän hapanta naamaa, eikä torellakaan silloon olla miälisnänsä.

Tupakissi ruukaa kirijoottaa plokisnansa kikiistä. Jos ootta lukenu tuata plokia ootta varmahan asiayhteyrestä päätelly, jotta kysees on naisen rinta. Jos tenava laitetahan kikkiviaroolle, sille lakatahan antamasta rintamaitua.

Mulla asuu ystävä tuala nykyysen Loimaan alueella. Siälä kerran kyläällesnäni tulin johonaki jutusnani maininneheksi kikit. Ystäväni ja miähensä ihimettelivät, jotta kuinka mä voin tuas asiayhteyres käyttää sanaa kikki. Mä aiva pöökiinnyyn ja kysyyn, jotta kuinka niin. Ihimettelin sitte niille, jotta mitäs mun olis pitäny sanua, ku tarkootin sitä justihin. Ne aiva huuti mulle, jotta en millään voinu tarkoottaa sitä. Lopuuksi ymmärrin kysyä, jotta mitä kikki teillä sitte tarkoottaa. Vastaus oli pip-pe-li. Emmä ny enää ihimette, jotta meillä oli vaikeuksia ymmärtää toisiamma.

Lähärimmä sitte ystäväni kans käymäs kukkakaupas. Yhtäkkiä ystäväni heitti myyjälle kysymyksen: "Kun sä puhut kikistä, niin mistä sä silloon puhut?" Myyjä katteli meitä hetken vuaroonperähän alta kulumaan ja totes hyvin jäätävällä äänellä: "Mä en yleensä puhu siitä."