Eileen ehtoolla, ku joka paikkaa kolotti ja oli muutoonki tympiä miäli, surffaalin tv-kanavilla. Joltaki kanavalta tuli sellaasta ohojelmaa ku Malliksi päivässä.

Siitä muistuu miäleheni kakara-aijjoolta yks juttu. Kirkonkylän osuuskaupas oli johkulaaset markkinat tai joku teemapäivä. Siä oli kaikemmoosia maistiaasia ja esittelyja. Soli silloon kuus-seittemänkymmentäluvun vaihtees isoo kauppa. Siälä oli kirja- ja vaatepualiki. Ja ainaki kakaran miälestä aika isoot oliki.

No niillä markkinoolla oli sitte kans muatinäytös. Hilsu, joka oli sen vaatepualen pää houkutteli mua mannekiiniksi. Jotta minäkö?? Äläkää ny luulkokkaa!!! Hilsu koitti lahajua mua kaikella lailla. Este se lupas karkkia ja mitä liä lupaskaa. Mä vain sanoon, jotta EI. Lopuuksi se jo lupas mulle jonku niistä verhoosta, mitä molsin esitelly. Äiteeki jo siinä kohoras rupes mua suastuttelemahan. Mutta ku molin jo päättäny, jotta ei, niin soli sitte ei.

Mun luakkakaveri oli siälä sitte mannekiinina pikkusiskoonsa kans. Mä ajattelin, jotta siäläpän tepasteletta. Ehtoolla kyllä pikkuusen märäjytti, kun en menny. Jäi ne uuret verhakki saamata, eikä äitee luvannu ostaakkaa. Oma oli kuulemma vikani, miksen menny mannekiiniksi. Tuasta omipäisyyrestäni oon kyllä saanu aika aijjoon kärsiä. Mutta minkäs mä sille maharan.