Olin täs vajaan pari viikkua sitte Vimpelis kattomas pesäpallua. Väkiä oli ku pipua. Meki muka kräätäri-kaverini kans menimä aijjoos paikalle. Mutta jos aijjoos olis oikiasti halunnu olla, olis pitäny olla paikalla vähintäänkin kaks tuntia ennen pelin alakua. Eihän siälä enää meirän saapues mitää istumapaikkoja ollu, mutta kuulima takakorvalla, kun järjestysmiäs sanoo jollekki muulle kattojalle, jotta tarkkaalkaa nuata lavittoja tuala, noon sellaasia varattuja paikkoja, jokkei ikänä tuu täytöhön. Meki tarkkaalimma. Mä pongasin siältä lavittan, johona luki "Iltasanomat". Siihen mä tälläsin puani ja kaikes rauhas sain siinä kattua pelin loppuhun asti.
No, se mun kattelurauhani kyllä rikottihin. Mun viäres istuu sellaanen 70 -75 -vuatias setä. Siinä pelin alakua orotelles ihimettelimmä väen palioutta ja montaa muutaki asiaa. Yhtäkkiä se setä kysyy multa, jotta onko sulla sormukset. Minä siihen, jotta kuinka niin? Kauppaasikko sä mua jollekki vai jotakuta mulle? Setä vastas, jotta en minä muita, mutta ittiäni. Sanoo ollehensa kolome ja puali vuatta leskenä ja keväällä päättänehensä kattella uutta kaveria. Omakotitaloo sillä oli ja arkipäivisin kävi poijjalla töis. Jotta päivisin aika kyllä kuluu, mutta ehtoosin ja sunnuntaisin olis kaivannu kaveria. Sanoo, jottei viitti pyhisin teherä töitä ja sen takia lähti peliä kattomahan, jottei tulisi aika pitkäksi siä kotona yksin.
Mä olin kyllä aika ilikiä ihiminen, mutta ei voi mitää. Mä sanoon sille serälle, jotta mun täytyy ny sitte kyllä tuattaa pettymys. Mullon sormukset, sanoon, ja näytin sille vasenta nimetööntäni, johona mulla on kaks sormusta. Kräätäri pökkii mua kylykehen , mutta molin niinku en olisi havaannu mitää. Setä sitte sanoo mullen, jotta no ei sille sitte mitää mahara. Hetkenpäästä se kysyy, jotta onko se miäskin kattomas peliä. Mä sanoon, jotta ei, soon töis.
Ei mua kovin montaa kertaa oo täs elämäs kosittu, mutta toreta pitää, jotta tämoli kylä paikkana ja tapana erikoosin. Kräätäri mulle nauroo sitte ku meteli yltyy ja tohoriimma ruveta keskenämmä tapahtunutta spekuloomahan. Soli sitä miältä, jotta soli rakkautta ensi silimäykselä. Valitettavasti tunne ei vain ollu molemmin pualinen.
Vimpeli voitti sen pelin ja viikon päästä mestaruuren. En tohtinu enää toistamisehen mennä Saarikentälle, tiäs vaikka olis tapahtunu neiron ryästö.
Kommentit