Vaasan kaupunginteatteris esitetähän operettia Orfeus manalassa. Siskoonflikka, Sirvinä, tanssii siinä. Kävin sen kattomas ja tykkäsin lujaa. No äitee ja isäki halus mennä kattomahan lapsenlapsen esitystä. Mä lupasin tilata niille liput.

Soitin lippukassahan. Puhelin soi ja se soi ja se soi ja se soi.... Ku kukaan ei vastannu, laskin luurin alaha ja tein välillä jotaki muuta. Soitin hetken päästä uuresta. Puhelin soi ja se soi ja se soi. Mä ajattelin, jotta soikohon ny. Orottelin kaikes rauhas. Sitte kuuluu sellaanen ääni, jotta arvasin puhelun siirtynehen toisehen numerohon.

"Vaasan kaupunginteatteri" sanoo setä mun korvahan. Mä aiva häkellyyn, ku orotin, jotta siältä vastaas se lippukassan täti, mutta ymmärsin kuitenkin esitellä itteni ja karuun sitä myähemmin.  "Täälä Vaiskai hei, mä soitin sinne lippukassahan, mutta siellä ei ilmeisesti ole ketään." "Siellä on nyt hiukan ruuhkaa, mutta voisinko minä auttaa? kysyy setä multa miällyttävän pehemiällä, oikeen sänkykamariäänellä."Tilaasin kaksi lippua siihen toinen heinäkuu..." "Mistähän näytelmästä nyt mahtaa olla kysymys?" kysyy se setä. "Ai anteeksi en huomannutkaan sanoa. Kyse on Orfeus manalassa -operetista." vastasin vähä hämilläni. "No niin nyt päästiin kartalle. Meillä kun on täällä ohjelmistossa viisi näytelmää, niin sen verran täytyy udella, että saadaan liput oikeaan näytäntöön." viserteli setä mulle selevästi naurua äänesnänsä. Mitäs minä siihen sitte palio muuta, ku jotta "Niinhän se on." "Ja millekkähän päivälle lippuvaraus tehdään ja kuinka monta lippua?" uteli setä multa. "Kaks lippua siihen toinen päivä seittemättä..." "Meillä ei ole näytöksiä kesäaikana ja operetinkin viimeinen näytös on seitsemäs päivä helmikuuta." "No sitä mä justihin tarkootinki." mä parahrin sen korvahan. "Sitten olisi vielä kaksi vaihtoehtoa, kello neljäntoista- ja kello yhdeksäntois näytös, kumpaanko varataan?" uteli setä jälleen. "Kello neljäntoista näytökseen" valaasin minä asiaa.  "Selvä, kerrataampa vielä: kaksi lippua Orfeus manalassa -operettiin lauantaina seitsemäs helmikuuta kello neljätoista. Olemmeko me asiasta samaa mieltä? kysyy setä, ja mulle tuli sellaanen tunne, jotta se flirttaaloo mun kans. "Joo, ollahan." mä vastasin, enkä oikeen tiänny kuullostiko mun ääneni siltä, jotta pyrskährän nauruhun vai pirättelenkö itkua. "Jos viälä sais ne eläkelääslippuuna." Kyllä se onnistuu. Millä nimellä varaus tehdään.?"  tiarusteli setä. Voi autuas taivas, mun piti sanua taas nimeni!  "Liput on lunsatettava viimeistään tuntia ennen näytöksen alkua." muistutti setä viälä. "Selevä, ja kiitos." mä sanoon selevästi helepotusta äänes, ku asia oli tullu hoiretuksi. "Uskokko, jotta mä viälä aamulla luulin olevani täyspäinen, enää en oo ihan varma." mä sanoon lopuuksi ja suljin puhelimen. En tohtinu jäärä kuuntelemahan, jos linjan toisesta päästä olis vaikka kuullu totuuren.