Olin eileen ehtoolla Ilimajoella kattomas Pohojalaasia -oopperaa. Komiaahan se oli, mutta kyllä soon mun miälestä pareet Nuarisoseuran näyttämöllä ja kotimaasena elokuvana.

Sääli vain tuli niitä esiintyjiä, ku ne riavut joutuu aloottamahan näytöksen vesisatees. Ku oroteltihin, jotta kello on merkis, tuli oikeen kova saretkuuro. Orkesterista joku kekseliäs puhaltaja rupes soittamahan "Singing in the rain:ia" . Mikähän siinä onkin, ku soon niin tavallista täs sulooses Suamen suves, jotta jos on jotaki pihalla tapahtuvaa pirijannesta, niin sataa. No yleesö sai olla katetus katsomos, mutta esiintyjät taivasalla. Eikä se pelekkä kastuminen mitää, mutta ku se laattia kastuu. Siälä oli oikeen reiruhun laksoja. Sai aiva peliätä, jotta jos ne hyppiesnänsä ja juastesnansa ottaa ja liukastuu. Kuinkas siinä sitte suu pantaas? Kyllä siinä jo Kariammaan Köystin jalaka vähä lipsahteli, ku se painii Harrin Jussin kaas.

Siälä komialla Kyrööjjoella souteli venehellä oopperahan kuuluvia näyttelijöötä. Ne meni siitä meirä eruutte monehen kertahan ja aina samahan suuntahan. Meitä askarrutti, jotta kuinka ne pääsöö meiltä lymys takaasi sinne yläjuaksulle, josta ne sitte taas hilijallensa lasketteli alajuaksua. Arvaalimma me sitäki, notta kuinka monta näytöstä pystyy yks soutaja soutelemahan, ennenkö käret on rakoolla.