Poikaystävä on palannu retkeltänsä kotia ehejänä. Ja mikä parasta, monta kokemusta rikkahampana.

Pertsa oli päässy mukahan naimakaupoollekki. Swazimaas on sellaanen tapa, että sulhasen perhe maksaa morsiamen perheelle siitä morsimmesta. Siis selevää ihimiskauppaa111 Maksun jäläkehen ei morsimmen sukulaasilla oo enää mitää sanomista sen  naisen asioohin.

Hinnoottelukin on vähä naiskuittaasta. Kuninkahan tyttärestä saatetahan maksaa 70 - 80 lehemää, Neitsyeestä 15 - 20 lehemää ja käytetystä naisesta 10 lehemää!!! Voi herrampiaksut, jotta viälä 2000-luvulla pitää tälläästä nähärä ja kuulla.

Pertsa oli ollu sellaasella 10 lehemän keikalla. Siihen maksukeikkahan kuluu viälä sellaanen rituaali, jotta isketähän elävän lehemän kylijestä keihäs suaraa syrämmehen. Sen tarkootuperä ei mulle oikeen auennu. Pertsa oli kysyny yhyreltä kihiloos olevalta nuarelta miäheltä, joka oli ollu samalla keikalla, jotta mitä sä oot miältä tällääsestä ihimiskaupasta. Sen miälestä se oli ihan ok. Se kuuluu meirän perinteisihin, oli poika vaan sanonu. Erelleen ihimetyttää, kun ei ne ny enää niin takapajuusia voi olla, kun ne kerran puhuu englantiaki, mutta akat erelleen ostetahan.

Kyllä taas kerran tuntuu mukavalta olla suamalaanen nainen. Vaikka meirän euro onkin vain 80 senttiä ja miähet menöö munalla aina piremmälle, niin silti me ny viälä saamma joinki päättää omista asioosta. Miähenki me saamma itte valita, vaikka kuinka monta lehemää tarijottaas. Voimma olla jopa ottamatta.