Berliinis on ny menos yleesurheelun maailmanmestaruskisat. Sevverran moon urheeluhullu, jotta joka päivä on pitäny vaharata televisiosta, kuinka toiset juhulii huippusuarituksia ja toiset itköö epäonnistumisia. Usain Bolt on aiva maharotoon menijä. Sen 100 m  maailmanennätysjuaksun jäläkehen meni melekeen yäunet, ku piti ruveta tuumaamahan, jotta kuinka nopiaa ihiminen voi ylipäätänsä juasta. Koska tuloo vastahan se raja, jota ei voi ylittää. Vai käykö niin, jotta seuraavis olympialaasis Usain menöö ääntä nopiammin. Suuri peleko on ny vain se, jotta joku aamu saamma lukia leherestä jotta Usainille ei oo riittänykkää pelekkä ruispuuro. Vai mahtaako ne Jamaikalla ruukata syärä koko ruispuurua.

Suamalaasilla ei oo häävisti menny. En tiärä onko näiltä ny jo kilipaallehilla ollu mitää suuria orotettaviskaa. Tiätysti ne, jokka teköö omia ennätyksiä voi olla tyytyvääsiä vaikkei sijootus parahien joukos olisikkaa. Suurin sensaatio taitaa olla naisten seiväshypyn pitkäaikaasen hallittijan jääminen kokonansa iliman tulosta. Elena Isinbajeva on ollu niin varmas kunnos ja tämän tuasta teheny uusia maailmaennätyksiä, jotta iliman tulosta jääminen oli suuri järkytys sille ittelle ja urheelun seuraajillekki.

Minen oo aivan jonnen jouten kisoja kattellu. Moon samalla kutonu unisukkia. Yksi 45 cm pituunen sukka on jo valamis ja sille on kaveriksi tulos hyvää vauhtia toinen. Tua sukan kutominen antaa vähä niinku luvan vaharata televisiota.  Siinä yhyristyy huvi ja hyäty.  Huamaattako, kuina mä yritän ittelleni vakuutella, jotten moo laiska.