Ehtoolla ajelin tuanne Seuralahan kokouksehen. Oli komia illansuu, aurinko paistoo ja melekoosen lämminki oli. Ja voi maharotoonta minkämoinen väriloisto oli luannos!!! Minen osaa eres kuvaalla kaikkia niitä ruskan väriä mitä näin.

Mä ajelin hilijoollensa ja kattelin ympärilleni. Välillä piti vähä ohojausta koriata, ku olin jo naapurin kaistalla. Välillä kahaji ojavviarusheinä omalla kaistalla. Sitte oli pakko keskittyä ajamisehen. Jos en olsi ollu menos kokouksehen, olsin kyllä pirättäny tiellaitahan ja ihaallu sitä luannon värikyllääsyyttä.

Mainosta mukaallen totian, jotta äiti luanto näytti mulle parahat pualensa.