Viimmeenen lomaviikko tältä erää menos. Höh. Enhän moo viälä keriinny eres mitää tekemähän. Paitti vissihin tosi suuren vaikutuksen yhtehen Amerikansuamalaasehen pelimannihin Eerik Hokkaseen.  Soli esiintymäs siälä Haapavesi Folkis, mihinä molin kökäs. On oikeen kova poika soittamahan viulua. Ja kun on taustalla viälä Lumisudet orkesteri, niin kyllä on sitte niin jalaan alle menevää kuunneltavaa. No kyllä mä koitin Eerikille aina hymyyllä kun vastahan tuli ja vastaalinkin tällä kyröönenglannillani aina, jos se jotakin kysyy.  No Eerikki teki pyhänä aamupäivällä kotia lähtyä ja tormaa sinne lipunmyyntihin, mihinä mä kökiin ja ojentaa mulle cd-levyänsä ja solokkaa, jotta minä haluan eherottomasti antaa tämän sulle. Mitä mä ny siinä sitte osasin Eerikille sanua, kun lastenpäivän kunniaksi tunkoo isää ja  äitiä rattahien ja vaunujen ja omin jaloon kävelevien teanaavaan kans portin täyreltä. Hymyylin sitte vaan autuahan näköösenä ja mongersin tänkjuuta. Ittekseni siinä sitte lipunmyynnin lomas ihimettelin, jotta mistä ihimeen hyvästä, mä sen levyn sain. Siihen tuloksehen tulin, jotta tämä mun eherottoman erullinen ulukomuoto teki Eerikkihin lähtemättömän vaikutuksen.

Viikon reissun jäläkihin on sitte pitäny huilata ja pestä(konees) pyykkiäki. Muuta en oo sitte saanukkaa aikahan, ku yhyren rapalperipiirakan. Aika on menny aatellessa ja päivät päätä käännellessä.