Meillon ny kahtena päivänä peräkanaa käyty esittelemäs vauvoja. Kaks eri mumman arvonimen saavuttanutta tyäkaveria on ylypiänä esitelly meille jäläkikasvuansa. Ihania piäniä tuhisijoota. Mikää ei oo niin rauhoottavaa ku kattella nukkuvaa mukulaa. Sellaasta, jollon hyvä olla ja joka ei tiärä maailman pahuuresta viälä mitää.
Kaks jo mummaiän saavuttanutta, mutta jolta mumman arvonimi viälä puuttu, katteli tänään sitä nukkuvaa poikaa. Toinen tuumas, jotta me jourumma tyytymähän vain nuahin koiravauvoohin.
Mulla ei oo vauvvoohin minkäällaasia maharollisuuksia. Koiraakaan en voi oottaa, ku en pysty sitä lenkittämähän. Mä varmahan jourun ostamahan pehmolelun.
Kommentit