Moon täs koittanu olla jonkulaasella kuurilla, rieetillä, tai minkä nimen kukin ny haluaa asialle antaa. Näläkää en oo nähäny, enkä kauhiasti ittiäni rääkännykkää. Oikiastansa moon ruvennu syämähän. Tarkoottaa sitä, jotta moon ruvennu syämähän säännöllisesti järkevänkokoosia annoksia. Ennenhän tapana oli syärä pivällä töis jotaki sevverran jotta jaksoo kotia asti ja sitte suuhun kaikki hevoosta piänemmät! Nauskuusia oon jättäny pois. Jos tuloo makiannäläkä, en mätä suuhuni pussillista lakuja tai paketillista Domino-keksiä. Tilalle on tullu herelmät ja kukkakaali ja porkkana jne.

No tulosta on syntyny. Housun koko on muuttunu 50:stä 42:een ja pairan koko 54-56:sta 48-50:een. Vois olla jopa 46-48, mutta kun tuata rintavarustusta on mulle suatu vähä enemmän ku muille. No tuloksen on huamannu kanssaihimisekki. Siältä täältä tuloo kommenttia. Jopa sellaaset hyvänpäivän tutut on tullu asiasta huamauttamahan. Sitte on sellaasiaki, jokka ei tohori puhua mitää, kun tiätävät mun tautikertomuksiani, ja luuloovat, jotta moon kualemansairas ja lähtö on lähellä. Kttellahan vain kaukaa. No kyllä kattua saa, ei silimä osaa ota, ruukatahan sanua.

Näin eileen kaupas pitkästä aikaa hyvän ystäväni Enkelintekijän. Se katteli mua hetken ja sanoo: "Soot niinku kuivan kesän orava!" Voiko sitä asiaa tuan kaunihimmin ilimaasta.